Sekajäte on kotitalouden ja taloyhtiön jätehuollossa se jae, johon pitäisi päätyä vain se, mitä ei voi lajitella mihinkään muualle. Tämä artikkeli on taloyhtiön hallitukselle, isännöitsijälle ja kotitaloudelle, joka haluaa tietää, mitä sekajätteeseen oikeasti kuuluu, mitä sinne ei saa laittaa ja miten sekajätteen määrän pienentäminen näkyy suoraan jätemaksuissa.
Kun sekajäte ymmärretään viimeiseksi vaihtoehdoksi, astia täyttyy hitaammin, tyhjennysväliä voi usein harventaa ja vaaralliset aineet eivät päädy polttoon tai jäteautoon. Hyöty on sekä taloudellinen että ympäristöllinen.
Mihin sekajäte päätyy Suomessa
Suomessa sekajätettä ei enää haudata kaatopaikalle. Orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto tuli voimaan vuonna 2016, ja sen jälkeen sekajäte on mennyt lähes kokonaan energiahyötykäyttöön. Pääkaupunkiseudulla HSY:n alueen sekajäte poltetaan Vantaan Energian jätevoimalassa, Pirkanmaalla Tammervoimalla ja Pohjanmaalla Westenergyn laitoksella Mustasaaressa.
Poltolla saadaan kaukolämpöä ja sähköä, mutta se on jätehierarkiassa vasta toiseksi viimeinen porras. Jätelaki (646/2011) velvoittaa noudattamaan etusijajärjestystä: ensin jätteen synnyn ehkäisy, sitten uudelleenkäyttö, kierrätys, energiahyötykäyttö ja vasta lopuksi loppusijoitus. Kun kartonkia tai biojätettä poltetaan sekajätteen mukana, materiaali menetetään, vaikka siitä saataisiin uutta raaka-ainetta tai biokaasua.
Suomi lajittelee pakkauksia hyvin, mutta yhdyskuntajätteen kierrätysaste on ollut noin 40 %. EU:n tavoite vuodelle 2025 oli 55 %, joten erotus on suuri. Ratkaisevat tekot tehdään kotikeittiöissä ja taloyhtiöiden jätekatoksissa.
Mitä sekajätteeseen kuuluu
Sekajätteeseen kuuluu jäte, joka on likaista, sekamateriaalia tai muuten kierrätyskelvotonta mutta ei vaarallista. Tyypillisiä esimerkkejä ovat vaipat, terveyssiteet, pölynimurin pussit, tupakantumpit, kumihanskat, hammasharjat, CD-levyt ja muoviset lelut, joissa ei ole paristoja eikä sähköosia.
Rikkinäinen posliini, keramiikka, juomalasit ja pienet peilinpalat menevät myös sekajätteeseen. Ne eivät kuulu lasinkeräykseen, koska niiden sulamislämpötila on eri kuin lasipakkausten, ja pienikin määrä voi pilata kokonaisen lasierän. Suuret ikkunalasit ja peilit viedään kierrätysasemalle.
Likaiset pakkaukset ovat oma rajatapauksensa. Jos muovirasian saa puhtaaksi kylmällä vedellä tai nuolemalla lastalla, se kuuluu muovipakkauksiin. Jos rasiassa on kuivunutta rasvaa tai liimaa, joka ei irtoa, se menee sekajätteeseen. Tarkemmat rajat löytyvät artikkelista muovipakkausten lajittelu.
Kissanhiekka, kylmä tuhka ja likaiset tekstiilit vaihtelevat alueittain. Esimerkiksi puupohjainen kissanhiekka kelpaa joillakin alueilla biojätteeseen, toisilla ei. Tuhka laitetaan sekajätteeseen vasta täysin jäähtyneenä ja suljetussa pussissa. Kuntakohtaiset jätehuoltomääräykset ratkaisevat, joten oman alueen jätehuoltoyhtiön lajitteluohje kannattaa tarkistaa.
Mitä sekajätteeseen ei saa laittaa
Vaarallinen jäte ei koskaan kuulu sekajätteeseen. Akut ja paristot voivat syttyä jäteautossa tai jätteenkäsittelylaitoksella, kun kuorma puristuu kasaan. Litiumakkujen aiheuttamat palot ovat jätealalla todellinen ja kasvava ongelma.
Seuraavat kuuluvat erilliskeräykseen:
– paristot, akut ja ladattavat laitteet (kauppojen keräyslaatikot)
– sähkö- ja elektroniikkaromu eli SER, myös pienet laitteet kuten sähköhammasharjat
– maalit, liuottimet, kemikaalit ja energiansäästölamput (kierrätysasema tai vaarallisen jätteen keräys)
– lääkkeet ja elohopeakuumemittarit (apteekki)
– painekyllästetty puu ja suuret metalliesineet (kierrätysasema)
Jos jonkin aineen luokitus on epäselvä, apua saa paikalliselta jätehuoltoyhtiöltä tai kunnan ympäristöviranomaiselta. Kotitalouden riskikohteiden tunnistamiseen auttaa artikkeli vaarallisen jätteen tunnistaminen kotitaloudessa.
Myytti: ”Kaikki menee kuitenkin samaan autoon”
Moni uskoo, että lajittelu on turhaa, koska jäteauto kerää kaiken yhteen. Väite ei pidä paikkaansa. Monilokeroautoissa jakeet pysyvät erillään eri lokeroissa, ja erilliset jakeet kulkevat eri reittejä eri käsittelijöille: kartonki kartonkitehtaalle, lasi lasinjalostukseen ja biojäte biokaasulaitokselle tai kompostointiin.
Myytin taustalla on usein yksittäinen havainto: sama auto tyhjentää peräkkäin kaksi astiaa. Silloin kyseessä on yleensä kaksilokeroinen auto tai kaksi eri jaetta samalla reitillä eri päivinä. Jos epäilee, että oman taloyhtiön jakeita sekoitetaan, kannattaa kysyä asiasta suoraan kuljetusyhtiöltä. Lassila & Tikanojan, Remeon ja kuntayhtiöiden kaltaiset toimijat raportoivat jakeiden käsittelyreitit pyydettäessä.
Sekajätteen vähentäminen taloyhtiössä – käytännön esimerkki
Ajatellaan 30 asunnon kerrostaloyhtiötä Tampereella. Pihalla on kaksi 660 litran sekajäteastiaa, jotka tyhjennetään kerran viikossa ja ovat aina täynnä. Biojäteastia on yksi 240 litran astia, ja kartonkiastia täyttyy puolilleen.
Kokenut isännöitsijä katsoo ensin, mitä sekajäteastiassa oikeasti on. Kansi auki ja muutama pussi tarkastettavaksi. Tyypillinen löydös on litistämättömiä pahvilaatikoita, ruoantähteitä ja muovipakkauksia. Kuntien koostumustutkimuksissa noin puolet sekajätepussin sisällöstä olisi tyypillisesti voitu lajitella johonkin muuhun jakeeseen.
Kun asukkaille jaetaan selkeä lajitteluohje, biojäteastia vaihdetaan suurempaan ja kartonkiastiaa lisätään, sekajätteen määrä voi pudota niin paljon, että toinen 660 litran astia poistuu tai tyhjennysväli harvenee joka toiseen viikkoon. Jos 660 litran astian tyhjennys maksaa alueesta riippuen 15-25 €, 26 tyhjennyksen säästö vuodessa on 390-650 € astiaa kohden. Lajitellut jakeet ovat usein sekajätettä edullisempia tai pakkausjakeiden osalta jopa maksuttomia tuottajavastuun kautta.
Biojätteen erilliskeräys on jätelain mukaan pakollinen jo viiden huoneiston taloyhtiöissä, ja taajamissa velvoite koskee myös omakotitaloja. Lisätietoa käytännöistä on artikkelissa biojätteen erilliskeräys.
Yleisimmät virheet sekajätteen kanssa
Pahvilaatikot sekajätteeseen. Iso pahvilaatikko vie 660 litran astiasta helposti viidenneksen. Se kuuluu kartonkikeräykseen litistettynä, ja suurten määrien kanssa kierrätysasema on parempi vaihtoehto.
Ruoantähteet muovipussissa sekajätteeseen. Biojäte on sekajätteen painavin osa. Kun se jää sekajätteeseen, astia painaa enemmän, haisee kesähelteellä ja jätemaksu kasvaa turhaan.
Pienelektroniikka ”pienenä asiana” roskiin. Vanha puhelin, langattomat kuulokkeet tai vilkkuva lasten lenkkari sisältää akun tai paristoja. Ne ovat SER-jätettä, jonka kodinkoneliikkeet ja kierrätysasemat ottavat vastaan maksutta.
Taloyhtiön hallituksen kannattaa muistaa myös vastuunjako. Kiinteistöhuoltoyhtiö hoitaa yleisen kiinteistönhoidon, siivousliike siivouksen ja sammutinhuoltoyritys sammuttimet. Jätehuoltoyhtiö vastaa nimenomaan jätteen keräyksestä, kuljetuksesta ja käsittelystä, joten astiakoot ja tyhjennysvälit sovitaan sen kanssa.
UKK
Voiko sekajätteen laittaa ilman pussia astiaan?
Ei kannata. Sekajäte pakataan suljettuun pussiin, jotta astia pysyy siistinä eikä jäte leviä tyhjennyksessä. Pussin materiaalilla ei ole väliä, kunhan se kestää.
Kuuluuko talouspaperi sekajätteeseen?
Ei pääsääntöisesti. Käytetty talouspaperi, nenäliinat ja lautasliinat kuuluvat useimmilla alueilla biojätteeseen. Poikkeuksena on kemikaaleilla, kuten maalilla tai liuottimella, likaantunut paperi, joka menee sekajätteeseen tai vaaralliseen jätteeseen aineen mukaan.
Mihin rikkinäiset vaatteet laitetaan?
Puhtaat ja kuivat poistotekstiilit voi viedä alueen kierrätysasemalle tai tekstiilinkeräyspisteeseen, sillä erilliskeräys on käynnissä koko Suomessa vuodesta 2023. Märät, homeiset tai öljyn likaamat tekstiilit kuuluvat sekajätteeseen.
Yhteenveto: sekajäte on jäännös, ei oletus
Sekajätteeseen kuuluu vain se, mitä ei voi lajitella kierrätykseen eikä toimittaa vaarallisen jätteen keräykseen: hygieniatuotteet, pölynimurin pussit, rikkinäinen posliini, sekamateriaaliset esineet ja pakkaukset, jotka eivät puhdistu. Kaikki muu kuuluu omaan jakeeseensa.
Paras käytännön vinkki on avata oman taloyhtiön sekajäteastia kerran vuodessa ja katsoa, mitä siellä on. Jos puolet sisällöstä on pahvia ja ruokaa, korjattavaa on, ja säästö näkyy jätemaksussa jo seuraavana vuonna.