Biojätteen erilliskeräys on Suomessa muuttunut viime vuosina kunnan päätösvaltaisesta suosituksesta lakisääteiseksi velvoitteeksi yhä useammalle kiinteistölle. Taloyhtiön hallituksen jäsenelle, omakotitalon omistajalle tai kiinteistön isännöitsijälle tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että biojätteen lajittelua ei voi enää sivuuttaa vetoamalla ”ei ole ollut pakko” -periaatteeseen – ainakaan taajama-alueilla.
Mitä jätelaki ja jäteasetus velvoittavat
Jätelaki (646/2011) ja sitä täydentävä valtakunnallinen jäteasetus asettavat kunnille velvollisuuden järjestää biojätteen erilliskeräys tietyn kokoisilla ja tietyllä sijainnilla olevilla kiinteistöillä. Heinäkuusta 2024 alkaen velvoite laajeni koskemaan myös omakotitaloja yli 10 000 asukkaan taajama-alueilla – aiemmin vaatimus kosketti lähinnä suurempia taloyhtiöitä ja kiinteistöjä kaupunkien keskusta-alueilla.
Käytännön yksityiskohdat vaihtelevat kunnittain, koska kunnalliset jätehuoltomääräykset täsmentävät lain vaatimuksia paikallisesti. Esimerkiksi HSY-alueella (Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen) biojäteastia on pakollinen käytännössä kaikissa taloyhtiöissä, kun taas harvaan asutulla maaseudulla velvoitetta ei useinkaan ole – siellä kompostointi on edelleen täysin hyväksytty ja usein järkevin ratkaisu.
Ketä velvoite koskee – taloyhtiöt, omakotitalot ja yritykset
Taloyhtiöille erilliskeräys on ollut arkipäivää jo pidempään, koska suuremmilla kiinteistöillä syntyvä biojätemäärä on tehnyt keräyksestä taloudellisesti järkevää jätehuoltoyhtiöillekin. Uutta on se, että myös pienemmät taajamissa sijaitsevat kohteet, kuten rivitalot ja jopa yksittäiset omakotitalot, on vedetty mukaan.
Ravintoloille ja muille elintarvikealan yrityksille erilliskeräys on ollut pakollista jo vuosia riippumatta sijainnista, koska elintarviketoiminnassa syntyy poikkeuksellisen paljon biohajoavaa jätettä. Toimistoilla ja teollisuuskiinteistöillä biojätettä syntyy yleensä vähemmän, jolloin kannattaa selvittää yhteisastian mahdollisuus naapurikiinteistön kanssa – moni jätehuoltoyhtiö tarjoaa tätä pienemmille toimijoille.
Astiakoko ja tyhjennysväli käytännössä
Taloyhtiön pihalle biojäteastia mitoitetaan asukasmäärän ja ruokailutottumusten mukaan. Tyypillinen 10–15 huoneiston taloyhtiö pärjää usein 140 litran astialla, kun tyhjennys tapahtuu kerran viikossa kesäaikaan ja joka toinen viikko talvella. Suuremmissa kohteissa käytetään 240 litran astioita, ja isoissa kerrostaloyhtiöissä saatetaan tarvita useampi astia tai 660 litran syväkeräysastia, jos piha-alue ja jäteliikenne sen sallivat.
Kesällä lämpötila nostaa hajuhaittojen ja kärpästen riskiä, minkä vuoksi moni jätehuoltoyhtiö suosittelee tiheämpää tyhjennysväliä touko-syyskuussa. Omakotitalossa 140 litran astia riittää tavallisesti yhdelle taloudelle kahden viikon tyhjennysvälillä, mutta suurperheessä tai jos pihalla on lemmikkejä ja niiden ruokajätettä, viikoittainen tyhjennys on usein perustellumpi valinta.
Mikä kelpaa biojätteeseen – ja mikä ei
Biojäteastiaan kuuluvat ruoantähteet, kahvinporot suodattimineen, teepussit, munankuoret, hedelmien ja vihannesten kuoret, talouspaperi sekä pieni määrä puutarhajätettä. Sen sijaan sekajätteeseen kuuluvat esimerkiksi tupakantumpit, pölynimurin pölypussit ja suuremmat oksat, jotka viedään yleensä erikseen kierrätysasemalle.
Yleinen väärinkäsitys on, että kaikki ”biohajoavaksi” tai ”kompostoituvaksi” merkityt muovipussit sopisivat biojäteastiaan. Näin ei ole. Suomen jätelaitosten mädätyslaitokset käsittelevät biojätteen usein vain muutamassa viikossa, kun taas monet biohajoavat pussit vaativat hajotakseen huomattavasti pidemmän ajan tai korkeamman lämpötilan kuin prosessi tarjoaa. Käytännössä turvallisin valinta on paperinen biojätepussi tai sanomalehteen kääritty jäte – ei muovia, ei edes ”vihreää” muovia.
Kompostointi vaihtoehtona erilliskeräykselle
Kiinteistö voi hakea kunnalta poikkeusta erilliskeräysvelvoitteesta, jos se kompostoi biojätteensä itse asianmukaisesti. Tämä edellyttää yleensä lämpöeristettyä kompostoria, joka estää haittaeläimiä pääsemästä jätteeseen käsiksi, sekä ilmoitusta kunnan jätehuoltoviranomaiselle. Taloyhtiössä kompostointi vaatii yleensä myös naapureiden ja hallituksen yhteisen päätöksen, koska kompostori sijoitetaan yhteiselle pihamaalle.
Omakotitalossa kompostointi on usein toimiva ja edullinen ratkaisu, mutta se ei sovi kaikille: kylmä ilmasto Pohjois-Suomessa hidastaa kompostoitumista talvella merkittävästi, ja pieni tontti voi tehdä kompostorin sijoittamisesta hankalaa. Näissä tilanteissa erilliskeräys on usein käytännöllisempi kuin pakkomielteinen kompostointiin pyrkiminen.
Yleisimmät virheet biojätteen erilliskeräyksessä
Kokemus jätehuollon parissa toistaa muutamaa samaa virhettä kiinteistöstä toiseen:
Väärä astiakoko. Liian pieni astia täyttyy kesken viikon ja johtaa ylimääräisiin lisätyhjennyksiin, jotka nostavat jätehuollon kustannuksia yllättävän paljon vuositasolla.
Muovipussien käyttö. Muovipussiin pakattu biojäte joudutaan usein hylkäämään laitoksella tai se sotkee koko kuorman, mikä voi näkyä taloyhtiön laskussa lisämaksuna.
Astian sijoittelu liian kauas. Jos biojäteastia on hankalassa paikassa verrattuna sekajäteastiaan, asukkaat lipsuvat helposti takaisin sekajätteen käyttöön – etäisyyden ja opasteiden merkitystä ei kannata aliarvioida jätekatosta suunniteltaessa.
UKK – usein kysytyt kysymykset biojätteen erilliskeräyksestä
Onko biojätteen erilliskeräys pakollista kaikille?
Ei kaikille, mutta taajama-alueilla velvoite koskee nykyään sekä taloyhtiöitä että yhä useammin myös omakotitaloja. Tarkat rajat määrittää kunnan jätehuoltomääräys, joten kannattaa tarkistaa oma kunta erikseen.
Voiko biojätevelvoitteesta saada vapautuksen?
Kyllä, jos kiinteistö kompostoi biojätteensä asianmukaisesti ja ilmoittaa siitä kunnan jätehuoltoviranomaiselle. Vapautus ei ole automaattinen, vaan se pitää hakea erikseen.
Mitä tehdä, jos biojäteastia haisee kesällä?
Tyhjennysväliä voi tihentää kesäkuukausiksi, astian voi pestä säännöllisesti ja pohjalle kannattaa laittaa talouspaperia imemään kosteutta. Jos ongelma jatkuu, kannattaa olla yhteydessä alueen jätehuoltoyhtiöön astiakoon tai sijoituspaikan tarkistamiseksi.
Yhteenveto
Biojätteen erilliskeräys ei ole enää vain suurten kaupunkien kerrostaloyhtiöiden asia, vaan velvoite ulottuu asteittain yhä pienempiin kiinteistöihin taajama-alueilla. Oikea astiakoko, sopiva tyhjennysväli ja muovittomat pussit ratkaisevat suurimman osan käytännön ongelmista.
Kun taloyhtiö suunnittelee jätekatoksen uudistusta tai kilpailuttaa jätehuoltosopimustaan, biojäteastian tarve ja mitoitus kannattaa ottaa mukaan laskelmiin heti alusta asti – katso tarkemmat ohjeet jätekatoksen mitoituksesta taloyhtiössä. Erilliskeräyksen kustannusvaikutus näkyy usein jätemaksun perusosassa, jonka muodostumista käydään läpi tarkemmin jätemaksun muodostumista käsittelevässä artikkelissa. Jos taloyhtiön sopimus jätehuoltoyhtiön kanssa on vanhentumassa, kannattaa samalla varmistaa, että uusi sopimus kattaa biojätteen erilliskeräyksen selkeästi – tähän löytyy apua taloyhtiön jätehuoltosopimuksen kilpailutusta käsittelevästä artikkelista.