Ravintolan jätehuolto – biojäte ja rasvakaivo

Ravintolan jätehuolto – biojäte ja rasvakaivo

Ravintolan jätehuolto poikkeaa kotitalouden ja tavallisen toimiston jätehuollosta kahdessa asiassa: biojätettä syntyy paljon ja nopeasti, ja keittiön rasvat on pidettävä erillään viemäristä. Tämä artikkeli on ravintoloitsijalle, keittiöpäällikölle ja liikekiinteistön omistajalle, jotka haluavat biojätteen ja rasvakaivon toimimaan ilman hajuhaittoja, viemäritukoksia ja yllättäviä laskuja. Kun nämä kaksi asiaa on hoidettu kunnolla, keittiön muu jätehuolto toimii yleensä ilman suurempia ongelmia.

Biojätteen keräystä ohjaa jätelaki (646/2011). Rasvanerottimen vaatimukset tulevat useimmiten paikallisen vesihuoltolaitoksen, kuten HSY:n tai Tampereen Veden, toimitusehdoista ja liittymissopimuksesta. Siksi ravintolan on noudatettava kahden eri tahon sääntöjä.

Biojätteen erilliskeräys ravintolassa

Valtioneuvoston jäteasetuksen (978/2021) mukaan elinkeinotoiminnassa syntyvä biojäte on lajiteltava erikseen, jos sitä syntyy vähintään 10 kg viikossa. Lähes jokainen ravintola, kahvila ja henkilöstöravintola ylittää rajan muutamassa päivässä. Lounasravintola, joka myy 200 annosta päivässä, voi tuottaa biojätettä 20-40 kg päivässä, kun mukaan lasketaan esikäsittelyn kuoret, lautasjäte ja ylijäämäruoka.

Kunnan jätehuoltomääräykset voivat lisätä vaatimuksia, esimerkiksi astioiden pesusta, kansien kunnosta ja tyhjennysväleistä. Yleiset käytännöt on koottu artikkeliin biojätteen erilliskeräyksen velvoitteet ja käytännöt. Ravintolan kannattaa lukea myös oman kuntansa määräykset, koska ne vaihtelevat Helsingin, Tampereen ja Oulun seudun välillä.

Astiakoko ja tyhjennysväli biojätteelle

Ravintolan biojäteastiana käytetään tavallisesti 140 l tai 240 l pyörällistä astiaa. Suurempaa astiaa ei kannata hankkia, koska täynnä märkää biojätettä oleva 240 l astia painaa helposti yli 100 kg, eikä sitä ole turvallista siirtää. Usea 240 litran astia on parempi ratkaisu kuin yksi 660 litran astia.

Biojäteastia tyhjennetään ravintolassa yleensä kerran tai kaksi kertaa viikossa. Kesähelteellä tarvitaan usein useampi tyhjennys, koska käymisen ja kärpästen toukkien takia astiaa ei voi pitää kahta viikkoa. Yhden 240 litran astian tyhjennys maksaa alueesta ja jätehuoltoyhtiöstä riippuen tyypillisesti 8-20 €. Kustannus kannattaa verrata siihen, mitä hajuhaitat ja tuholaistorjunta maksavat.

Kokenut keittiöpäällikkö katsoo ensin, missä biojäte syntyy. Esikäsittelyyn tarvitaan oma keräysastia, astiahuoltoon toinen ja salin palautuspisteeseen kolmas. Jätteen pitää päätyä astiaan ilman, että sitä kannetaan keittiön poikki.

Rasvakaivo eli rasvanerotin – miten se toimii

Rasvanerotin on viemäriin asennettu säiliö. Siinä vettä kevyempi rasva nousee pintaan ja raskaat kiintoaineet painuvat pohjalle. Nykyaikaiset erottimet mitoitetaan standardin SFS-EN 1825 mukaan, ja uusissa asennuksissa vesilaitos edellyttää usein pinnankorkeushälytintä. Erotin estää rasvaa jähmettymästä kiinteistön ja kunnan viemäreihin, joissa siitä muodostuu kovia tukoksia.

Rasvanerotin ei toimi, jos sitä ei tyhjennetä. Kun rasvakerros kasvaa liian paksuksi, rasva pääsee erottimen läpi viemäriin, ja vesilaitos voi periä tukoksen avaamisesta aiheutuneet kulut kiinteistöltä. Ravintoloissa tyhjennysväli on tyypillisesti 1-3 kuukautta. Paljon paistavissa keittiöissä, kuten grilleissä ja pikaruokapaikoissa, tyhjennys voidaan tarvita jopa kerran kuukaudessa.

Tyhjennys tehdään imuautolla, ja yksi kerta maksaa koosta ja ajomatkasta riippuen yleensä 150-400 €. Tyhjennyksen tekevän yrityksen on oltava jätehuoltorekisterissä, ja jätteen luovuttamisesta laaditaan siirtoasiakirja. Säilytä asiakirjat, sillä vesilaitoksen tarkastaja voi pyytää niitä nähtäväksi.

Käytetty paistorasva ei kuulu biojätteeseen

Kotona pieni määrä jähmettynyttä rasvaa voidaan laittaa biojätteeseen talouspaperiin imeytettynä. Ravintolan friteerausöljy on eri asia, koska sitä syntyy kymmeniä litroja kuukaudessa. Nestemäinen öljy sotkee biojäteastian ja keräysauton eikä sovi biokaasulaitoksen prosessiin sellaisenaan.

Käytetylle paistorasvalle on omat keräyspalvelut. Ravintolalle tuodaan suljettava astia, ja kerätty rasva käytetään usein uusiutuvien polttoaineiden raaka-aineena. Käsittely toteuttaa kiertotaloutta, ja keräys voi olla ravintolalle edullinen tai jopa maksuton, kun rasvaa syntyy riittävästi.

Yleisimmät virheet ravintolan jätehuollossa

Ensimmäinen virhe on luottaa siihen, että kuuma vesi huuhtoo rasvan pois. Tämä on myytti. Astianpesukoneen kuuma vesi vie rasvan vain kauemmas viemäriin, ja kun vesi jäähtyy, rasva jähmettyy putken seinämiin rasvanerottimen jälkeen tai kunnan runkoviemäriin.

Toinen virhe on uskoa, että entsyymi- tai bakteerivalmisteet korvaavat tyhjennyksen. Ne voivat pilkkoa rasvaa pienemmiksi osiksi, mutta rasva voi myöhemmin yhdistyä uudelleen viemärissä. Monet vesilaitokset suhtautuvat valmisteisiin varauksella eivätkä hyväksy niitä tyhjennyksen korvaajaksi.

Kolmas virhe koskee sopimuksia. Biojätteen, rasvakaivon ja paistorasvan keräys tilataan usein eri yrityksiltä, eikä kukaan seuraa kokonaisuutta. Tyhjennykset unohtuvat lomakausina, ja ongelma huomataan vasta, kun keittiön lattiakaivo tulvii.

Näin rakennat toimivan kokonaisuuden

Ammattilainen aloittaa kartoituksesta ja etenee järjestyksessä:

  • Selvitä vesilaitoksen vaatimukset rasvanerottimelle ja sen tyhjennysvälille.
  • Arvioi biojätteen viikkomäärä ja valitse astioiden määrä sen mukaan.
  • Sovi paistorasvalle oma keräys ja astia.
  • Kirjaa kaikki tyhjennykset ja säilytä siirtoasiakirjat.
  • Tarkista tyhjennysvälit kesän ja joulukauden ruuhkien mukaan.

Kun tarjouksia kilpailutetaan, kaikkia jakeita kannattaa verrata samalla pohjalla. Palvelutasoon ja hinnoitteluun liittyviä asioita käsitellään artikkelissa yrityksen jätehuoltosopimus. Lassila & Tikanoja ja Remeo tarjoavat useita jakeita samassa sopimuksessa, ja alueelliset toimijat hoitavat usein imuautopalvelut paikallisesti. Kiinteistöhuoltoyhtiö ei yleensä tyhjennä rasvanerotinta, vaikka se huoltaisi kiinteistön muut järjestelmät. Rasvanerottimen tyhjennys on jätteen kuljetusta, ja sen tekevän yrityksen on oltava jätehuoltorekisterissä.

Asuinkerrostalon katutasossa toimivan ravintolan kannattaa sopia taloyhtiön kanssa kirjallisesti, kuka vastaa rasvanerottimen tyhjennyksestä ja kustannuksista. Tämä on usein epäselvää, ja vastuun puuttuminen paljastuu yleensä vasta tukoksen jälkeen, kun asukkaiden viemärit tulvivat ja selvitetään, kuka maksaa.

Kahvila, joka ei paista mitään ja tarjoilee vain leivonnaisia, ei välttämättä tarvitse rasvanerotinta lainkaan. Asia ratkaistaan aina vesilaitoksen kanssa, eikä sitä voi päättää itse.

UKK

Kuinka usein ravintolan rasvakaivo pitää tyhjentää?
Tavallisesti 1-3 kuukauden välein. Tarkka väli riippuu erottimen koosta ja siitä, kuinka paljon keittiössä paistetaan. Vesilaitos voi määrätä vähimmäisvälin, ja pinnankorkeushälytin kertoo, jos erotin täyttyy ennen sovittua tyhjennystä.

Saako ravintolan biojätteen kompostoida itse?
Kompostointi on käytännössä harvoin mahdollista, koska biojätettä syntyy paljon ja kunnan jätehuoltomääräykset rajoittavat elinkeinotoiminnan kompostointia. Kysy asiasta etukäteen kunnan ympäristöviranomaiselta.

Mihin käytetty friteerausöljy viedään?
Käytetty friteerausöljy kerätään erikseen paistorasvan keräyspalveluun. Älä kaada sitä viemäriin tai laita sitä biojäteastiaan. Jos keräykseen liittyy epäselvyyksiä, ota yhteyttä paikalliseen jätehuoltoyhtiöön.

Yhteenveto

Ravintolan jätehuolto toimii, kun biojätteelle valitaan riittävästi pieniä astioita ja riittävän tiheä tyhjennysväli, rasvanerotin tyhjennetään aikataulussa ja paistorasvalle on oma keräys. Kesällä biojäte vaatii tiheämmät tyhjennykset, ja tarvittavat muutokset on kuvattu artikkelissa tyhjennysvälit eri jakeille kesällä ja talvella. Pidä tyhjennysten kirjanpito ajan tasalla, niin vesilaitoksen tarkastus ja mahdollinen vastuukiista on helppo hoitaa.

Anna pisteet

(ei vielä ääniä)

Arvostele, kommentoi tai kerro kokemuksista