Erilliskeräysvelvoite koskee nykyään yhä pienempiä taloyhtiöitä, ja huoneistomäärä on se yksittäinen tekijä, joka ratkaisee mitä jätejakeita kiinteistöltä pitää kerätä erikseen. Moni taloyhtiön hallituksen jäsen huomaa asian vasta, kun isännöitsijä ilmoittaa uusista jäteastioista ja niiden kustannuksista – ja silloin on jo hyvä tietää, mihin velvoite perustuu ja miten se käytännössä täytetään.
Mitä erilliskeräysvelvoite tarkoittaa käytännössä
Jätelaki (646/2011) ja sen nojalla annettu valtioneuvoston asetus pakkauksista ja pakkausjätteistä velvoittavat kiinteistöt lajittelemaan tietyt jätejakeet omiin astioihinsa sekajätteen sijaan. Käytännössä tämä tarkoittaa kartongin, lasin, metallin ja muovin keräämistä erikseen, kun kiinteistön koko ylittää kuntakohtaisesti tai valtakunnallisesti määritellyn rajan.
Vuoden 2023 alusta velvoite laajeni merkittävästi. Aiemmin erilliskeräys koski lähinnä isoja, kymmenien huoneistojen taloyhtiöitä, mutta nyt raja on monissa kunnissa vain viisi huoneistoa. Tämä muutos yllätti paljon pieniä ja keskikokoisia taloyhtiöitä, joiden pihalle on pitänyt hankkia uusia astioita lyhyellä varoitusajalla.
Huoneistomäärä ratkaisee – rajat pakkausjätteille
Valtakunnallinen minimitaso on tämä: vähintään viiden huoneiston kiinteistöillä on oltava erillinen keräys kartongille, lasille, metallille ja muoville. Yhden nelosjakeen puuttuminen astikossa ei ole vaihtoehto – kaikki neljä on järjestettävä, jos huoneistoraja täyttyy.
Kunnat voivat kuitenkin tiukentaa vaatimuksia omilla jätehuoltomääräyksillään, ja moni suurempi kaupunki on tehnyt juuri niin. Helsingissä, Espoossa ja Tampereella HSY:n ja Pirkanmaan Jätehuollon alueilla vaatimukset voivat koskea myös pienempiä, alle viiden huoneiston kohteita tietyin edellytyksin, esimerkiksi jos kiinteistöjä on ryhmitelty yhteiseen keräyspisteeseen. Tästä syystä hallituksen kannattaa aina tarkistaa oman kunnan ajantasainen jätehuoltomääräys – ei riitä, että lukee vain valtakunnallisen asetuksen tekstin.
Käytännön esimerkki havainnollistaa asiaa hyvin: kuuden huoneiston taloyhtiö Tampereen Kalevassa sai keväällä 2024 kirjeen, jossa vaadittiin muovin ja kartongin erilliskeräyksen järjestämistä kolmen kuukauden kuluessa. Yhtiö oli aiemmin luullut, että velvoite koskee vain ”isoja taloja”, ja jätekatoksen tila loppui kesken, kun neljä uutta astiaa piti mahduttaa vanhan sekajäteastian viereen.
Biojäte kulkee omilla säännöillään
Pakkausjakeista poiketen biojätteen erilliskeräysvelvoite perustuu eri sääntelyyn ja eri huoneistorajoihin, jotka vaihtelevat alueittain sen mukaan, onko kyseessä taajama-alue vai haja-asutus. Monilla kaupunkiseuduilla biojäte on pitänyt kerätä erikseen jo pienemmiltä kiinteistöiltä kuin pakkausjätteet, ja velvoite on viime vuosina laajentunut myös omakotitaloihin. Biojätteen erilliskeräyksen velvoitteet ja käytännöt kannattaa tarkistaa erikseen, koska sekoittaminen pakkausjätevelvoitteeseen on yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä hallitusten keskuudessa.
Näin taloyhtiö täyttää velvoitteen käytännössä
Kokenut isännöitsijä lähtee liikkeelle aina huoneistomäärän ja kunnan jätehuoltomääräyksen tarkistamisesta, ei suoraan astioiden tilaamisesta. Käytännön prosessi etenee yleensä näin:
1. Selvitä huoneistomäärä ja kunnan vaatimustaso. Isännöitsijä tai hallitus tarkistaa taloyhtiön virallisen huoneistomäärän ja vertaa sitä kunnan jätehuoltomääräyksen rajaan.
2. Mitoita jäteastiat jakeittain. Kymmenen huoneiston talossa 240 litran astia riittää usein kartongille ja lasille, kun taas sekajäteastia on tyypillisesti 660 litraa ja tyhjennetään kerran viikossa tai joka toinen viikko.
3. Suunnittele tila jätekatokseen. Neljän uuden jakeen lisääminen vaatii yleensä katoksen laajentamista tai astioiden uudelleenjärjestelyä – tästä lisää artikkelissa jätekatoksen mitoituksesta taloyhtiössä.
4. Kilpailuta tai päivitä sopimus. Uusien jakeiden lisääminen vaikuttaa jätehuoltosopimuksen sisältöön ja hintaan, joten sopimus kannattaa käydä läpi jätehuoltoyhtiön kanssa.
5. Tiedota asukkaita. Lajitteluohjeet astioiden kylkeen ja tiedote asukastiedotteeseen vähentävät väärin lajiteltua jätettä merkittävästi ensimmäisten kuukausien aikana.
Yleisimmät virheet erilliskeräyksen järjestämisessä
Kolme virhettä toistuu taloyhtiöissä säännöllisesti. Ensinnäkin moni hallitus olettaa velvoitteen koskevan vain suuria, yli 20 huoneiston taloja – vaikka raja on nykyään usein viisi huoneistoa. Toiseksi astiat tilataan liian pieninä, koska mitoitus tehdään vanhan sekajätemäärän perusteella eikä oteta huomioon, että osa sekajätteestä siirtyy nyt uusiin jakeisiin ja astiakokoja pitää suhteuttaa uudelleen. Kolmanneksi jätekatoksen tilanpuute jää huomaamatta liian myöhään, jolloin remontti pitää tehdä kiireessä ja usein kalliimmalla.
Myytti: pieni taloyhtiö voi jättää lajittelun kunnan sekajäteastioihin
Yleinen väärinkäsitys on, että pienissä taloyhtiöissä riittää sekajäteastia ja lähin ekopiste. Todellisuudessa laki ei tee poikkeusta sen perusteella, kuinka aktiivisesti asukkaat käyttäisivät julkisia keräyspisteitä – jos huoneistoraja täyttyy, kiinteistön on järjestettävä oma erilliskeräys riippumatta siitä, onko lähellä ekopistettä. Ekopisteet on tarkoitettu täydentämään kotitalouksien lajittelua, ei korvaamaan kiinteistön lakisääteistä velvoitetta.
UKK
Koskeeko erilliskeräysvelvoite vuokrataloja ja asumisoikeustaloja samalla tavalla kuin asunto-osakeyhtiöitä?
Kyllä. Velvoite perustuu kiinteistön huoneistomäärään, ei omistusmuotoon, joten se koskee samoin perustein vuokrataloja, asumisoikeustaloja ja asunto-osakeyhtiöitä.
Mitä tapahtuu, jos taloyhtiö ei järjestä vaadittua erilliskeräystä?
Kunnan ympäristöviranomainen voi puuttua asiaan ja velvoittaa kiinteistön korjaamaan tilanteen, ja jatkuva laiminlyönti voi johtaa myös taloudellisiin seuraamuksiin. Käytännössä jätehuoltoyhtiöt ja kunnat lähettävät ensin huomautuksen ja kohtuullisen määräajan järjestelyjen tekemiseen.
Voiko useampi pieni taloyhtiö järjestää erilliskeräyksen yhdessä?
Kyllä, naapuritaloyhtiöt voivat sopia yhteisestä keräyspisteestä, jos etäisyydet ja tilat sen sallivat. Tämä on yleistä esimerkiksi tiiviisti rakennetuilla pientaloalueilla, joissa yksittäisen kiinteistön piha ei riitä kaikille jakeille.
Yhteenveto
Erilliskeräysvelvoitteen ydin on yksinkertainen: kun huoneistomäärä täyttyy, kartonki, lasi, metalli ja muovi on kerättävä erikseen sekajätteestä, ja biojätteellä on omat, usein tiukemmat rajansa. Suurin virhe on tuudittautua siihen, että oma taloyhtiö on ”liian pieni” – rajat ovat madaltuneet vuosien varrella eivätkä ne ole enää vain suurten kerrostaloyhtiöiden asia. Kun hallitus tarkistaa ajoissa sekä valtakunnallisen vaatimuksen että oman kunnan jätehuoltomääräyksen, astioiden mitoitus, tilasuunnittelu ja jätehuoltosopimuksen päivitys hoituvat ilman kiireessä tehtyjä, kalliita ratkaisuja.