Maalit, liuottimet ja muut kotitalouden kemikaalit kuuluvat vaarallisen jätteen joukkoon, eikä niitä saa koskaan kaataa viemäriin, sekajätteeseen tai luontoon. Tämä artikkeli käy läpi, mihin eri kemikaalijätteet viedään, miksi kotikeräyspiste ei ole vaihtoehto, ja mitä jätelaki (646/2011) vaatii kotitalouksilta ja rakennuttajilta näiden jätteiden käsittelyssä.
Miksi maaleja ja liuottimia ei saa laittaa sekajätteeseen
Maalijäämät, tinnerit, liuottimet ja monet puhdistuskemikaalit sisältävät aineita, jotka ovat myrkyllisiä, syövyttäviä tai palavia. Kaatopaikalle tai polttoon päätyessään ne voivat vapauttaa haitallisia yhdisteitä maaperään, pohjaveteen tai ilmaan.
Jätelaki (646/2011) velvoittaa jätteen haltijan – siis sinut, taloyhtiön tai rakennusliikkeen – lajittelemaan vaaralliset jätteet erikseen ja toimittamaan ne asianmukaiseen vastaanottopaikkaan. Tämä ei ole suositus vaan lakisääteinen velvoite, ja sen laiminlyönti voi näkyä esimerkiksi jätevesilaitoksen prosessihäiriöinä tai maaperän pilaantumisena, josta puhdistuskustannukset voivat nousta kymmeniin tuhansiin euroihin.
Mitkä tuotteet lasketaan vaaralliseksi jätteeksi
Käytännössä lähes kaikki maalaus- ja remonttitarvikkeiden jäämät kuuluvat vaarallisen jätteen kategoriaan. Yleisimpiä ovat:
Maalit ja lakat – öljypohjaiset ja liuotinohenteiset maalit, kuultavat, kyllästysaineet ja täyttä purkkia olevat vanhat maalit. Vesiohenteinen, täysin kuivunut maalitilkka pienessä määrässä voidaan monissa kunnissa laittaa sekajätteeseen, mutta nestemäisenä se on aina vaarallista jätettä.
Liuottimet – tinneri, asetoni, tärpätti, pesubensiini ja maalinpoistoaineet.
Kemikaalit ja puhdistusaineet – jäähdytinnesteet, moottoriöljyt, akkuhapot ja voimakkaat emäksiset tai happamat puhdistusaineet.
Kyllästysaineet – erityisesti vanhat kreosoottia tai arseenia sisältävät puunsuoja-aineet, joita käytettiin ennen 2000-lukua.
Näiden lisäksi kotitalouksissa syntyy usein akkuja, paristoja sekä sähkö- ja elektroniikkaromua (SER), jotka ovat oma jätevirtansa, mutta samalla logiikalla erikseen kerättäviä. Vaarallisen jätteen tunnistaminen kotitaloudessa auttaa, jos purkin sisältö on epäselvä eikä alkuperäistä pakkausmerkintää enää ole.
Mihin maalit ja liuottimet viedään
Suomessa vaarallisen jätteen vastaanotto on järjestetty pääosin kunnallisten jätehuoltoyhtiöiden kautta. Pääkaupunkiseudulla HSY:n Sortti-asemat ottavat vastaan pieniä määriä kotitalouksien vaarallista jätettä maksutta, ja vastaava järjestely löytyy useimmilta alueellisilta toimijoilta – esimerkiksi Pirkanmaan Jätehuollon Ekopisteet Tampereen seudulla tai Päijät-Hämeen Jätehuollon vastaanottopisteet.
Käytännössä kannattaa toimia näin:
Ensin selvitä lähin kierrätys- tai jäteasema kunnan jätehuoltoyhtiön verkkosivuilta – vastaanottopisteet ja aukioloajat vaihtelevat huomattavasti kaupungin ja maaseudun välillä. Sitten pakkaa nesteet alkuperäisiin, suljettuihin astioihinsa ja merkitse sisältö, jos etiketti on haalistunut. Lopuksi vie erät henkilökohtaisesti asemalle – suurin osa asemista ei ota vastaan postitse tai jättöpisteisiin ilman ennakkoilmoitusta suurempia määriä.
Isommissa määrissä, esimerkiksi remontin yhteydessä syntyvässä 20 litran tinnerierässä, moni asema pyytää etukäteisilmoitusta tai ohjaa erikoiskuljetuksen puolelle. Rakennusliikkeille ja yrityksille Lassila & Tikanoja ja Remeo tarjoavat noutopalveluita, joissa vaaralliset jätteet kerätään suoraan työmaalta asianmukaisiin astioihin ja kuljetetaan käsittelylaitokselle ADR-määräysten mukaisesti.
Yleinen myytti: ”pieni määrä ei haittaa”
Yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä on, että muutama desilitra vanhaa maalia tai tinneriä voidaan huuhtoa viemäriin, koska ”laimennus hoitaa asian”. Tämä ei pidä paikkaansa. Jätevedenpuhdistamot on suunniteltu käsittelemään orgaanista kuormaa, ei liuottimia tai raskasmetalleja, ja pienetkin määrät voivat häiritä puhdistusprosessin bakteerikantaa tai päätyä suoraan vesistöön ohitustilanteissa.
Toinen yleinen virhe on maalipurkin heittäminen sekajätteeseen ”koska se on jo kuivunut”. Kuivunutkin maali voi sisältää haihtumattomia raskasmetalleja, kuten lyijyä vanhoissa maaleissa, jotka eivät häviä kuivumisen myötä.
Yleisimmät virheet kemikaalijätteen käsittelyssä
Kolme virhettä toistuu ylivoimaisesti eniten. Ensimmäinen on eri kemikaalien sekoittaminen samaan astiaan kuljetusta varten – happo ja emäs samassa purkissa voivat reagoida vaarallisesti jo matkalla keräyspisteelle. Toinen on merkintöjen puuttuminen: kun purkissa ei lue mitä sisällä on, vastaanottopiste joutuu käsittelemään sen tuntemattomana jätteenä, mikä nostaa käsittelykustannuksia ja hidastaa koko prosessia. Kolmas on määrän aliarviointi – rakennustyömaalla syntyy usein moninkertainen määrä liuotin- ja maalijätettä verrattuna siihen, mitä etukäteen suunnitellaan, jolloin erilliskeräysastiat täyttyvät kesken ja loput päätyvät väärään lavaan.
Rakennus- ja purkutyömailla tilanne on vielä tarkemmin säädelty. Purkujätteen selvitys- ja kirjanpitovelvoite koskee myös vaarallisia jätejakeita, ja urakoitsijan on pystyttävä osoittamaan, mihin esimerkiksi kyllästetty puu tai asbestia sisältävät maalikerrokset on toimitettu. Purkujätteen selvitys ja kirjanpito – vaatimukset avaa tarkemmin, mitä dokumentaatiota tähän tarvitaan.
Taloyhtiöiden ja yritysten erityistilanteet
Taloyhtiön remontin yhteydessä maalijätettä syntyy usein enemmän kuin yksittäisessä kotitaloudessa, ja hallituksen kannattaa sopia etukäteen, kuka vastaa vaarallisen jätteen kuljetuksesta – isännöitsijä, urakoitsija vai taloyhtiö itse. Tämä on hyvä kirjata osaksi remontin sopimusta, jotta vastuu ei jää epäselväksi jälkikäteen.
Yrityksille, kuten maalaamoille tai autokorjaamoille, säännöllisesti syntyvä liuotin- ja maalijäte kannattaa sopia kiinteäksi osaksi jätehuoltosopimusta. Tällöin nouto tapahtuu sovituin väliajoin eikä jätettä tarvitse kuljettaa itse asemalle. Yrityksen jätehuoltosopimus – palvelutaso ja hinnoittelu käsittelee, miten tällaiset erikoisjätevirrat kannattaa huomioida sopimusta kilpailuttaessa.
On syytä muistaa, että jätehuolto koskee nimenomaan jätteen keräystä, kuljetusta ja käsittelyä – kiinteistön yleinen huolto kuuluu kiinteistöhuoltoyritykselle ja siivous siivousliikkeelle, ei jätehuoltoyhtiölle.
UKK
Voiko maalipurkin viedä tavalliseen ekopisteeseen?
Ei. Tavalliset ekopisteet on tarkoitettu pakkausjätteille, kuten kartongille, lasille ja muoville. Maalit, liuottimet ja muut kemikaalit on vietävä erikseen kierrätysasemalle tai jätehuoltoyhtiön vaarallisen jätteen vastaanottopisteeseen.
Onko vaarallisen jätteen toimittaminen kotitaloudelle maksullista?
Useimmat kunnalliset jätehuoltoyhtiöt ottavat pieniä kotitalousmääriä vastaan maksutta, koska kustannus katetaan jo jätehuollon perusmaksussa. Suuremmat erät, esimerkiksi remontista syntyvät kymmenet litrat, voivat olla maksullisia tai vaatia erillisen kuljetustilauksen.
Mitä teen, jos en tiedä mitä ainetta vanha purkki sisältää?
Älä avaa tai sekoita sisältöä muihin aineisiin. Vie purkki sellaisenaan kunnan jätehuoltoyhtiön vastaanottopisteeseen ja kerro henkilökunnalle, ettet ole varma sisällöstä – he osaavat käsitellä tuntemattomat kemikaalit turvallisesti.
Yhteenveto
Maalit, liuottimet ja muut kemikaalit kuuluvat aina vaarallisen jätteen keräykseen – ei sekajätteeseen, ei viemäriin eikä tavalliseen ekopisteeseen. Käytännön sääntö on yksinkertainen: jos pakkauksessa on varoitusmerkintä tai sisältö on nestemäistä kemikaalia, se viedään kunnan tai alueellisen jätehuoltoyhtiön vastaanottopisteeseen alkuperäisessä, suljetussa astiassaan. Isommissa remonteissa ja työmailla kannattaa sopia vaarallisen jätteen kuljetuksesta etukäteen osana jätehuoltosopimusta, jolloin vastuu ja kustannukset ovat selvillä jo ennen kuin ensimmäinen maalipurkki tyhjenee.