Ekomaksu tulee vastaan taloyhtiön hallituksen jäsenelle, omakotitalon omistajalle ja mökkiläiselle vuosittaisessa jätelaskussa, eikä laskusta yleensä selviä, mitä summalla oikeastaan saa. Ekomaksu on alueen jätehuoltoviranomaisen vahvistama vuosimaksu. Sillä rahoitetaan jätehuollon palveluja, joita ei voi kohdistaa yksittäiseen jäteastian tyhjennykseen. Tästä artikkelista selviää, mistä ekomaksussa maksetaan, kuka sen maksaa ja miten laskun oikeellisuuden voi tarkistaa ennen kuin rahaa menee turhaan.
Mikä ekomaksu on ja mihin se perustuu
Maksun pohjana on jätelaki (646/2011). Lain 78 §:n mukaan kunta perii jätemaksun järjestämästään jätehuollosta. Maksulla katetaan myös jätehuollon viranomaistehtävät, neuvonta ja jätehuollon järjestämisen yleiset kustannukset. Ekomaksu on se osa jätemaksusta, joka kattaa nämä yhteiset kulut.
Nimitys vaihtelee alueittain. Yksi alueellinen jäteyhtiö puhuu ekomaksusta, toinen perusmaksusta tai jätehuollon perusmaksusta. Kaikilla nimillä tarkoitetaan samaa asiaa. Maksun suuruus vahvistetaan alueen jätetaksassa, jonka hyväksyy kunnan jätehuoltoviranomainen, tyypillisesti useamman kunnan yhteinen jätelautakunta. Taksa päivitetään yleensä kerran vuodessa, ja muutos tulee voimaan vuodenvaihteessa.
Ekomaksu on eri asia kuin tyhjennysmaksu. Tyhjennysmaksu riippuu astian koosta ja tyhjennysvälistä, eli 240 litran sekajäteastia maksaa vähemmän kuin 660 litran astia. Ekomaksu taas on kiinteä maksu asuntoa tai kiinteistöä kohden, eikä jätteen määrä vaikuta siihen. Tarkempi selitys osien suhteesta on artikkelissa jätemaksun muodostuminen perusmaksusta ja tyhjennyksistä.
Mistä ekomaksussa maksetaan käytännössä
Suurin osa maksusta kuluu palveluihin, joita kotitalous käyttää harvoin mutta joita ilman jätehuolto ei toimisi. Taksasta ja alueesta riippuen ekomaksulla rahoitetaan yleensä ainakin seuraavat:
– kotitalouksien vaarallisen jätteen maksuton vastaanotto (maalit, liuottimet, torjunta-aineet, öljyiset jätteet)
– jäteasemien maksuttomat jakeet, kuten monella alueella risut, puutarhajäte ja pienet erät lajiteltua romujätettä
– vapaa-ajan asuntojen aluekeräyspisteet eli mökkijätepisteet
– jäteneuvonta, lajitteluohjeet sekä taloyhtiöille ja kouluille suunnattu neuvonta
– suljettujen kaatopaikkojen jälkihoito, valvonta ja jätehuoltorekisterin ylläpito
Vaarallinen jäte on usein kallein yksittäinen kuluerä. Litra liuotinta tai vanhan kyllästetyn puun jäämät vaativat erikoiskuljetuksen ja käsittelyn laitoksessa, mikä maksaa moninkertaisesti sekajätteeseen verrattuna. Jos tunnistaminen tuottaa vaikeuksia, katso ohjeet vaarallisen jätteen tunnistamisesta kotitaloudessa. Epäselvissä tapauksissa kysy oman alueen jäteyhtiöltä tai kierrätysasemalta ennen kuin viet jätteen minnekään.
Mitä ekomaksu ei kata
Moni kuvittelee, että ekomaksulla maksetaan kaikki kierrätys. Ei makseta. Kaupan pihoilla olevat Rinki-ekopisteet kuuluvat pakkausten tuottajavastuun piiriin, joten niiden ylläpidon maksavat pakkauksia markkinoille tuovat yritykset. Myös sähkö- ja elektroniikkaromu (SER) sekä akut ja paristot kuuluvat tuottajavastuuseen, ja ne otetaan maksutta vastaan kaupoissa ja keräyspisteissä. Vanhat lääkkeet viedään apteekkiin.
Ekomaksu ei myöskään kata oman jäteastian tyhjennystä, lavavuokrausta remonttia varten eikä rakennusjätteen tai purkujätteen vastaanottoa. Niistä laskutetaan erikseen käytön mukaan.
Rajanveto koskee myös palvelualoja. Jätehuoltoyhtiö kerää, kuljettaa ja käsittelee jätteen. Kiinteistön yleinen huolto kuuluu kiinteistöhuoltoyritykselle, siivous siivousliikkeelle ja sammuttimien tarkastus sammutinhuoltoyritykselle. Jos isännöitsijän laskussa näkyy ”jätekatoksen siivous”, kyse ei ole ekomaksusta vaan kiinteistöhuollon sopimuksen mukaisesta työstä.
Myytti: ekomaksu on kaksinkertaista laskutusta
Taloyhtiöissä ja omakotitaloissa kuulee usein, että ekomaksu on piilotettu lisämaksu tyhjennysten päälle. Ajatus on ymmärrettävä mutta väärä. Jos vaarallisen jätteen vastaanotto ja jäteneuvonta siirrettäisiin tyhjennyshintoihin, astioiden tyhjennys kallistuisi. Silloin perhe, joka lajittelee tarkasti ja tyhjentää astiansa harvoin, maksaisi samalla myös niiden puolesta, jotka eivät lajittele.
Toinen yleinen väärinkäsitys on, että tehokas lajittelu pienentää ekomaksua. Ei pienennä, koska maksu on kiinteä. Lajittelu kannattaa silti, sillä se pienentää sekajäteastian kokoa ja harventaa tyhjennyksiä. Säästö tulee tyhjennysmaksuista.
Kuka ekomaksun maksaa ja paljonko se on
Maksun maksaa kiinteistön haltija. Omakotitalossa se on omistaja tai vuokralainen sopimuksen mukaan, ja kerrostalossa taloyhtiö. Taloyhtiöissä ekomaksu lasketaan yleensä huoneistokohtaisesti. Vapaa-ajan asunnoilta peritään pienempi maksu kuin vakituisilta asunnoilta.
Summat vaihtelevat paljon. Vakituisen asunnon ekomaksu on alueesta riippuen tyypillisesti noin 20-60 € vuodessa ja vapaa-ajan asunnon noin 15-40 € vuodessa. Pääkaupunkiseudulla, Tampereen seudulla ja Pohjois-Suomessa taksat on rakennettu eri tavoin, ja joillain alueilla yleiset kulut sisältyvät kokonaan tyhjennyshintoihin. Tarkka summa löytyy aina oman alueen jätetaksasta.
Esimerkki: 40 asunnon kerrostalo, jossa ekomaksu on 35 € huoneistolta, maksaa 1 400 € vuodessa. Summa näkyy osakkaille hoitovastikkeessa. Miten jätehuollon kulut jaetaan osakkaiden kesken, kerrotaan artikkelissa jätehuollon kustannusten jakautumisesta vastikkeessa.
Liike- ja toimitilat ovat poikkeus. Maksu kohdistuu pääasiassa asumiseen. Pelkästä toimistosta tai teollisuuskiinteistöstä se peritään yleensä vain, jos kiinteistö kuuluu kunnan järjestämän jätehuollon piiriin. Esimerkiksi asunto-osakeyhtiön katutason liiketilat kuuluvat yleensä piiriin, mutta erillinen teollisuushalli ei.
Yleisimmät virheet ekomaksussa
Ensimmäinen virhe on jättää lasku maksamatta, koska ”emme käytä jäteaseman palveluja”. Jätemaksu on suoraan ulosottokelpoinen ilman tuomioistuimen päätöstä, ja viivästyskorot alkavat kertyä nopeasti.
Toinen virhe on vanhentuneet huoneistotiedot. Laskutus perustuu rakennus- ja huoneistorekisteriin. Jos kaksi asuntoa on yhdistetty tai liiketila muutettu asunnoksi, rekisteri ei päivity itsestään. Ammattimainen isännöitsijä vertaa laskun huoneistomäärää yhtiön omaan kirjanpitoon joka vuosi, ja moni taloyhtiö on löytänyt tällä tavalla laskusta ylimääräisiä rivejä.
Kolmas virhe koskee käyttämättömiä kiinteistöjä. Asumattomalle talolle tai purkukuntoiselle mökille voi useimmilla alueilla hakea vapautusta ekomaksusta. Vapautusta haetaan kuitenkin etukäteen, eikä sitä yleensä myönnetä takautuvasti. Purkukuntoisuus täytyy usein myös osoittaa esimerkiksi valokuvilla.
UKK
Onko ekomaksu sama asia kuin jätevero?
Ei ole. Jätevero perustuu jäteverolakiin (1126/2010), se peritään kaatopaikalle sijoitettavasta jätteestä ja tuotto menee valtiolle. Ekomaksu on kunnan jätemaksu, jolla katetaan alueen jätehuollon yhteisiä kuluja.
Voiko ekomaksulaskusta valittaa?
Voi. Ensin tehdään muistutus laskuttajalle laskussa mainitussa määräajassa, tavallisesti 14 päivän kuluessa eräpäivästä. Jos asia ei ratkea, seuraava vaihe on oikaisuvaatimus kunnan jätehuoltoviranomaiselle. Laskuun liittyvä erimielisyys ei kuitenkaan lykkää eräpäivää.
Maksetaanko ekomaksu mökistä, jossa ei käydä?
Lähtökohtaisesti kyllä, jos rakennus on käyttökelpoinen. Jos mökki on ollut käyttämättä vähintään vuoden tai se on asumiskelvoton, useimmat jätelautakunnat myöntävät vapautuksen kirjallisesta hakemuksesta.
Ekomaksu kannattaa tarkistaa vuosittain
Ekomaksulla maksetaan vaarallisen jätteen vastaanotto, jäteasemien maksuttomat jakeet, mökkijätepisteet, neuvonta ja suljettujen kaatopaikkojen jälkihoito. Se ei kata omia tyhjennyksiä, Rinki-ekopisteitä eikä tuottajavastuun piiriin kuuluvaa SER:iä. Taloyhtiössä tärkein vuosittainen tarkistus on verrata laskun huoneistomäärää todelliseen määrään. Mökin omistajan kannattaa hakea vapautusta ajoissa, jos rakennus jää käyttämättä. Kun tietää, mistä summa muodostuu, sitä on helpompi pitää perusteltuna menona eikä turhana kuluna.