Taloyhtiön lajittelu onnistuu harvoin pelkillä uusilla jäteastioilla, koska asukkaiden opastus lajitteluun ratkaisee, mitä astioihin oikeasti päätyy. Tämä artikkeli on kirjoitettu taloyhtiön hallitukselle, isännöitsijälle ja kiinteistön omistajalle, joka haluaa vähemmän sotkua jätekatoksessa, vähemmän virhetyhjennyksiä ja pienemmän jätelaskun. Selkeät merkinnät ja säännöllinen tiedotus maksavat vähän, ja hyöty näkyy jo ensimmäisinä kuukausina.
Miksi asukkaiden opastus lajitteluun kannattaa
Sekajäte on yleensä taloyhtiön kallein jae. Kun kartonki, biojäte ja muovipakkaukset päätyvät sekajäteastiaan, sekajätteen tyhjennyksiä tarvitaan useammin ja lasku kasvaa. Usein jo tyhjennysvälin harventaminen kerrasta viikossa kahden viikon väliin kattaa koko opastuskampanjan kustannukset moninkertaisesti.
Taustalla on myös lainsäädäntö. Jätelain (646/2011) mukaan kiinteistön haltija vastaa siitä, että kiinteistöllä on tarvittavat keräysvälineet, ja kuntien jätehuoltomääräyksissä edellytetään yleensä, että astiat on merkitty selvästi ja että asukkaat saavat tietoa lajittelusta. Heinäkuusta 2023 lähtien kartonki-, lasi-, metalli- ja muovipakkausten erilliskeräys on ollut pakollista vähintään viiden huoneiston asuinkiinteistöissä. Biojätteen erilliskeräys tuli pakolliseksi jo vuonna 2022. Tarkemmat rajat kerrotaan artikkelissa erilliskeräysvelvoite taloyhtiössä.
Kun astioita on viisi tai kuusi, opastuksen merkitys kasvaa. Pelkät astiat eivät riitä, jos asukkaat eivät tiedä, mitä mihinkin kuuluu.
Jäteastioiden merkinnät – mitä hyvä tarra sisältää
Moni kunnallinen jätelaitos on ottanut käyttöön pohjoismaiseen piktogrammijärjestelmään perustuvat yhtenäiset lajittelumerkit. Sama kuva samalle jakeelle toistuu taloyhtiön katoksessa, ekopisteellä ja kierrätysasemalla, joten asukkaan ei tarvitse opetella jokaista paikkaa erikseen. Kannattaa käyttää samoja merkkejä kuin oma alueellinen jätehuoltoyhtiö, esimerkiksi HSY, Pirkanmaan Jätehuolto tai Päijät-Hämeen Jätehuolto.
Toimivassa merkinnässä on jakeen nimi isolla, tunnistettava kuva ja muutama esimerkki siitä, mitä astiaan saa laittaa. Yhtä tärkeää on kertoa, mitä astiaan ei kuulu. Muovipakkausastian tarrassa kannattaa mainita esimerkiksi, ettei astiaan kuulu muovileluja tai puutarhaletkuja, koska ne eivät ole pakkauksia. Tarkempi rajanveto löytyy artikkelista muovipakkausten lajittelu.
Tarra sijoitetaan astian kanteen tai etuseinään silmien korkeudelle. Syväkeräysastiassa paras paikka on heittoaukon vieressä. Katoksen seinälle kannattaa lisäksi kiinnittää yleisopas, joka kokoaa kaikki jakeet yhteen.
Monet jätelaitokset jakavat lajittelutarroja taloyhtiöille maksutta tai omakustannushintaan. Ennen kuin tilaatte tarroja painotalosta, kysykää ensin omalta jätehuoltoyhtiöltä tai kuljetusurakoitsijalta, kuten Lassila & Tikanojalta tai Remeolta.
Tiedotus taloyhtiössä askel askeleelta
Kokenut isännöitsijä aloittaa katsomalla, mitä astioihin oikeasti päätyy. Kansien avaaminen tyhjennyspäivän aamuna kertoo enemmän kuin yksikään kysely. Sen jälkeen tiedotus voidaan kohdistaa niihin jakeisiin, joissa virheitä oikeasti tehdään.
Toimiva tiedotus etenee yleensä näin:
- Selvitetään ongelmajakeet katoksen tarkastuksella tai kuljettajan palautteella.
- Uusitaan tai täydennetään astioiden tarrat yhtenäisillä merkeillä.
- Jaetaan jokaiseen huoneistoon tiivis lajitteluohje, ja uudet asukkaat saavat sen muuttokansion mukana.
- Kerrotaan yhtiökokouksessa tai tiedotteessa, paljonko lajittelu säästää euroissa.
- Tarkastetaan tilanne 2-3 kuukauden päästä ja annetaan palautetta, myös positiivista.
Monikielisissä taloyhtiöissä kuvat toimivat paremmin kuin teksti. HSY:llä ja monilla muilla jätelaitoksilla on lajitteluohjeita useilla kielillä, ja niitä kannattaa hyödyntää. Vuokrataloissa vaihtuvuus on suurta, joten ohjeen jakaminen pitää liittää osaksi jokaista asukasvaihdosta eikä tehdä sitä kerran vuodessa.
Esimerkki: kerrostalon muovipakkausastia
Tyypillinen tilanne syntyy 20-30 asunnon kerrostalossa, johon on juuri lisätty muovipakkausten keräys. Ensimmäisten viikkojen jälkeen 660 litran muoviastiassa on muovipakkausten lisäksi pesemättömiä ruokarasioita, sekajätepusseja ja jopa rikkinäinen pyykkikori. Kuljettaja jättää astian tyhjentämättä tai merkitsee sen sekajätteeksi, ja tästä voidaan laskuttaa lisämaksu.
Tilanne korjaantuu yleensä kolmella toimenpiteellä: astiaan uusi selkeä tarra, porraskäytäviin lyhyt tiedote ja katokseen kuvallinen yleisopas. Kun asukkaat ymmärtävät, että kuorma voi pilaantua ja lisämaksu tulee yhteiseen vastikkeeseen, kiinnostus lajitteluun kasvaa nopeasti. Raha on usein vahvempi perustelu kuin ympäristö.
Jätekatoksen järjestyksellä on yhtä suuri merkitys. Jos sekajäteastia on lähimpänä ovea ja muoviastia perimmäisenä nurkassa, lajittelu kärsii. Vinkkejä katoksen suunnitteluun löytyy artikkelista jätekatoksen mitoitus taloyhtiössä.
Yleisimmät virheet merkinnöissä ja tiedotuksessa
Liian paljon tekstiä. Kahden sivun lajitteluohje jää lukematta. Asukas päättää jätekatoksessa muutamassa sekunnissa, joten tarvitaan kuva, jakeen nimi ja 3-5 esimerkkiä.
Vanhentuneet tarrat. Lajitteluohjeet muuttuvat. Esimerkiksi muovipakkausten ja kartongin ohjeita on tarkennettu monissa kunnissa viime vuosina. Haalistunut tarra, joka on peräisin ajalta ennen muovinkeräystä, aiheuttaa enemmän sekaannusta kuin puuttuva tarra.
Kertaluonteinen kampanja. Tiedote jaetaan kerran, ja puolen vuoden päästä tilanne on palannut ennalleen. Lyhyt muistutus kerran tai kaksi vuodessa ja palaute asukkaille pitävät lajittelun käynnissä.
Kannattaa muistaa myös roolijako. Kiinteistöhuoltoyhtiö pitää katoksen siistinä, ja siivousliike hoitaa porraskäytävät. Jätehuoltoyritys taas vastaa keräyksestä, kuljetuksesta ja käsittelystä, ja siltä saa usein myös palautetta virheellisestä lajittelusta. Sovikaa selvästi, kuka huomauttaa ongelmista ja kenelle.
Myytti: ”Kaikki menee kuitenkin samaan kuormaan”
Tämä on yleisin syy, miksi asukas ei viitsi lajitella. Väite ei pidä paikkaansa. Monilokeroautoissa jakeet kulkevat omissa lokeroissaan, ja muissa tapauksissa eri jakeet kerätään eri autoilla, vaikka tyhjennykset osuisivat samalle päivälle.
Epäilyn voi kääntää tiedotuksen voimavaraksi. Kertokaa asukkaille, mihin jakeet päätyvät: biojäte biokaasulaitokseen ja kompostiin, kartonki kartonkitehtaalle ja sekajäte energiahyötykäyttöön jätevoimalaan. Kun kiertotalouden ketju on näkyvissä, motivaatio paranee.
Poikkeuksiakin on. Jos keräysastian sisältö on pahasti likaantunut, kuljettaja voi joutua ohjaamaan sen sekajätteenä polttoon. Juuri siksi merkinnät ovat tärkeitä.
UKK
Onko taloyhtiön pakko merkitä jäteastiat?
Useimpien kuntien jätehuoltomääräyksissä edellytetään, että keräysvälineissä on selvä merkintä jakeesta. Tarkista oman kunnan määräykset jätehuoltoviranomaiselta tai alueen jätehuoltoyhtiöltä.
Mistä taloyhtiö saa lajittelutarroja?
Ensisijaisesti alueen kunnalliselta jätelaitokselta, joka tarjoaa niitä usein maksutta tai omakustannushintaan. Myös jätteenkuljetusyritykset toimittavat tarroja astioiden mukana.
Miten vaarallisesta jätteestä tiedotetaan?
Taloyhtiön katokseen ei kuulu vaarallista jätettä, kuten maaleja, kemikaaleja tai akkuja. Ohjeeseen kannattaa kirjoittaa lähimmän kierrätysaseman tai vaarallisen jätteen vastaanottopisteen tiedot. Epäselvissä tapauksissa kysy neuvoa paikalliselta jätehuoltoyhtiöltä.
Yhteenveto ja viimeinen vinkki
Hyvä asukasopastus perustuu kolmeen asiaan: yhtenäisiin merkintöihin, lyhyeen ja kuvalliseen ohjeeseen sekä säännölliseen muistutukseen. Lähtökohdaksi kannattaa ottaa katoksen todellinen tilanne, ja tiedotus kohdistetaan niihin jakeisiin, joissa virheitä tehdään.
Kun kerrotte asukkaille onnistumisista, esimerkiksi siitä, että harventunut sekajätteen tyhjennysväli näkyy vastikkeessa, lajittelusta tulee yhteinen asia eikä hallituksen määräys.