Akkujen ja paristojen kierrätys on yksi helpoimmista ympäristöteoista, mutta silti iso osa niistä päätyy edelleen sekajätteeseen tai keittiön laatikkoon odottamaan. Tässä artikkelissa käydään läpi, mihin akut ja paristot viedään kierrätykseen ja mitkä keräyspisteet ottavat vastaan minkäkin tyyppisen akun. Lisäksi katsotaan, miten taloyhtiö, yritys tai kotitalous hoitaa asian lain mukaan. Hyöty on suora: oikeaan paikkaan viety akku ei aiheuta tulipaloa jäteautossa, ja sen metallit päätyvät uusiokäyttöön.
Miksi akut ja paristot eivät kuulu sekajätteeseen
Paristot ja akut luokitellaan jätelaissa (646/2011) tuottajavastuun piiriin kuuluviksi tuotteiksi. Käytännössä niiden valmistajat ja maahantuojat vastaavat keräyksen ja kierrätyksen järjestämisestä. Kuluttajalle palautus on siksi aina maksuton.
Ympäristön kannalta kyse on raskasmetalleista, kuten nikkelistä, kadmiumista, lyijystä ja elohopeasta, sekä arvokkaista materiaaleista, kuten koboltista ja litiumista. Turvallisuusriski on vielä konkreettisempi. Litiumioniakku voi syttyä, kun jäteauton puristin tai lajittelulaitoksen murskain rikkoo sen. Jätelaitoksilla ja jäteautoissa syttyneet palot johtuvat yhä useammin juuri sekajätteen joukkoon heitetyistä akuista.
Akkujen ja paristojen keräyspisteet
Oikea keräyspiste riippuu akun tyypistä ja koosta. Kokenut jätehuollon ammattilainen kysyy ensin: onko kyseessä tavallinen kannettava paristo, laitteen sisällä oleva akku vai iso ajoneuvoakku?
Kauppojen paristonkeräyslaatikot ovat helpoin vaihtoehto. Paristoja ja pieniä akkuja myyvien liikkeiden on otettava kannettavat paristot ja akut vastaan maksutta, eikä uutta tuotetta tarvitse ostaa. Keräyslaatikko löytyy yleensä kassojen tai pullonpalautuksen läheltä isoista ruokakaupoista, kuten K-Citymarketista, Prismasta ja Lidlistä, sekä rautakaupoista ja elektroniikkaliikkeistä.
Kierrätysasemat ja jäteasemat ottavat vastaan kaikkia akkutyyppejä, myös suurempia eriä. Pääkaupunkiseudulla tämä tarkoittaa HSY:n Sortti-asemia. Tampereen seudulla vastaanotto hoituu Pirkanmaan Jätehuollon jäteasemilla ja Päijät-Hämeessä alueellisen jäteyhtiön asemilla. Asemilla on yleensä erillinen vaarallisen jätteen vastaanotto, jossa henkilökunta neuvoo ongelmatapauksissa.
Lyijyakut eli auton, veneen ja mönkijän käynnistysakut voi palauttaa akkuja myyvään liikkeeseen, huoltamolle tai kierrätysasemalle. Romuliikkeet ostavat lyijyakkuja usein muutaman euron kappalehintaan, koska lyijyllä on selvä markkina-arvo.
Sähköpyörien ja -potkulautojen akut otetaan vastaan niitä myyvissä liikkeissä ja kierrätysasemilla. Jos akku on vaurioitunut, vie se suoraan jäteaseman vaarallisen jätteen vastaanottoon. Kaupan laatikkoon sitä ei pidä laittaa.
Myös ekopisteitä koskee yleinen väärinkäsitys. Taloyhtiön tai kauppakeskuksen ekopiste on tarkoitettu pakkausjakeille, kuten kartongille, lasille, metallille ja muoville. Paristoja ne eivät useimmiten ota vastaan, vaikka laatikko olisi samalla pihalla.
Laitteiden sisällä olevat akut
Kun akkua ei voi irrottaa laitteesta käsin, laite viedään kokonaisena sähkö- ja elektroniikkaromun eli SER:n keräykseen. Tällaisia laitteita ovat esimerkiksi sähköhammasharja, langattomat kuulokkeet, älykello ja tabletti. Lue tarkemmin, miten sähkölaitteiden kierrätys ja vastaanotto toimivat.
Akun voi irrottaa ennen kierrätystä, jos se onnistuu ilman työkaluja. Tällaisia ovat esimerkiksi akkuporakoneen akku ja vanhemman kameran akku. Ruuvien avaamista tai liimattujen kuorien repimistä ei kannata yrittää. Rikkoutunut litiumkenno on vaarallisempi kuin ehjä laite.
EU:n akkuasetus (2023/1542) tiukentaa vaatimuksia vaiheittain. Asetuksen myötä kannettavien laitteiden akkujen on vuodesta 2027 alkaen pääsääntöisesti oltava käyttäjän itse vaihdettavissa. Tämä helpottaa akkujen erilliskeräystä tulevaisuudessa.
Näin valmistelet akut ja paristot kierrätykseen
Ammattilainen aloittaa aina navoista. Paristojen kosketus toisiinsa keräysastiassa voi aiheuttaa oikosulun, kuumenemisen ja pahimmillaan palon.
- Teippaa litiumparistojen, nappiparistojen ja 9 voltin paristojen navat esimerkiksi maalarinteipillä.
- Laita jokainen litiumioniakku omaan pieneen muovipussiinsa.
- Säilytä kerättäviä paristoja kotona kannellisessa muovi- tai pahvirasiassa, ei metallipurkissa.
- Erottele turvonneet, vuotavat tai kolhiintuneet akut muista.
- Vie kertynyt erä keräykseen 2-3 kuukauden välein, jotta rasia ei täyty liikaa.
Turvonnut akku on poikkeus kaikista tavallisista ohjeista. Sitä ei laiteta kaupan keräyslaatikkoon. Turvonnut akku säilytetään palamattomalla alustalla, esimerkiksi hiekkaa sisältävässä astiassa, ja toimitetaan jäteaseman vaarallisen jätteen vastaanottoon mahdollisimman pian. Jos et ole varma, kysy ohjeet paikalliselta jätehuoltoyhtiöltä.
Taloyhtiöt ja yritykset
Taloyhtiöllä ei ole lakisääteistä velvoitetta järjestää paristonkeräystä omassa jätekatoksessaan. Moni hallitus päättää silti järjestää sen. Tyypillinen tilanne on, että kevätsiivouksen jälkeen jätekatoksen nurkalla on pussillinen vanhoja paristoja, eikä kukaan tiedä, kenen ne ovat. Ratkaisuksi taloyhtiö voi sopia jätehuoltoyhtiön tai keräyspalvelun kanssa pienestä paristonkeräysastiasta, jonka tyhjennys sovitaan tarpeen mukaan. Astia kannattaa sijoittaa sisätiloihin, ja sen viereen on hyvä kiinnittää ohje napojen teippaamisesta.
Yritysten käyttämät akut ovat vaarallista jätettä, ja yritykseltä vaaditaan enemmän. Pienet määrät voi palauttaa kaupan keräykseen samoin kuin kotitalous. Trukkiakut, UPS-laitteiden akut ja varavoimajärjestelmien akut kuuluvat kuitenkin sopimuskeräykseen. Vaarallisen jätteen luovutuksesta tehdään siirtoasiakirja, ja jäte saa luovuttaa vain toimijalle, jolla on asianmukainen lupa. Esimerkiksi Remeo ja Lassila & Tikanoja tarjoavat näitä palveluja. Huomaa myös rajanveto: yleinen kiinteistöhuolto kuuluu kiinteistöhuoltoyrityksille, siivous siivousliikkeille ja sammuttimien huolto sammutinhuoltoyrityksille. Akkujen keräys, kuljetus ja käsittely ovat jätehuoltoalan työtä.
Yleisimmät virheet akkujen kierrätyksessä
Paristot sekajätteen joukossa. Ajatus ”yksi nappiparisto ei haittaa” on myytti. Nappiparisto on pieni, mutta litiumkenno voi sytyttää kokonaisen jätekuorman. Sekajätteen energiahyötykäyttökään ei tee paristoista harmittomia, koska metallit menetetään ja palovaara syntyy jo ennen laitosta.
Navat teippaamatta. Kaupan keräyslaatikossa on satoja paristoja, jotka koskettavat toisiaan. Teippaus vie 10 sekuntia.
Vaurioitunut akku tavallisessa keräyksessä. Pudonneen puhelimen pullistunut akku tai kolhiintunut sähköpyörän akku kuuluu jäteaseman vastaanottoon. Kaupan laatikko ei ole sille oikea paikka. Akkujen lisäksi kannattaa tunnistaa muutkin kodin riskijätteet. Apua saa oppaasta vaarallisen jätteen tunnistaminen kotitaloudessa.
UKK
Maksaako paristojen ja akkujen kierrätys jotain?
Ei maksa. Kuluttajille akkujen ja paristojen palautus on tuottajavastuun ansiosta maksutonta sekä kauppojen keräyslaatikoissa että kunnallisilla kierrätysasemilla.
Pitääkö paristo palauttaa samaan kauppaan, josta se on ostettu?
Ei tarvitse. Paristoja myyvä liike ottaa vastaan kannettavat paristot ja akut riippumatta ostopaikasta ja ilman uutta ostoa.
Mihin viedään auton vanha akku?
Lyijyakun voi palauttaa akkuja myyvään liikkeeseen, huoltamolle, kierrätysasemalle tai romuliikkeeseen. Romuliike saattaa maksaa siitä pienen korvauksen.
Yhteenveto: oikea paikka jokaiselle akulle
Tavalliset paristot ja pienet akut viedään kaupan keräyslaatikkoon navat teipattuina. Laitteet, joiden akku on kiinteä, menevät SER-keräykseen. Lyijyakut voi viedä myyjälle, huoltamolle tai romuliikkeelle. Vaurioituneet ja turvonneet akut toimitetaan aina jäteaseman vaarallisen jätteen vastaanottoon. Kun kotiin varataan oma rasia käytetyille paristoille ja se tyhjennetään kauppareissun yhteydessä muutaman kuukauden välein, kierrätys hoituu ilman erillistä vaivaa.